Viikko takana, seitsemän edessä

Moikka!

Täällä ollaan. Reilu viikko on tosiaan takana päin ja aika on mennyt kyllä tosi nopeasti! Mulle kuuluu tosi hyvää, ja nautin kyllä niin paljon täällä olosta.

Sää täällä on ollut aika vaihteleva. Viime viikolla oli alkuviikosta pari aurinkoista päivää, mutta loppuviikko aika pilvistä. Nyt taas eilen, eli maanantaina töistä päästyäni aurinko paistoi, eikä yhtään pilviä, täällä vaan tuulee aika paljon. Tänään myös ollut tosi lämmin, ja juuri tuossa tyttöjen kanssa otettiin aurinkoa omalla terassilla. 😎

Työpäiviä on kertynyt jo kuusi päivää. Töissä on kivaa, mutta on tosi raskasta yrittää ymmärtää ja puhua espanjaa, kun työ on oikeastaan vain toimintojen ohjausta. Nyt on alkanut pikkuhiljaa selviytymään työpäivän toiminta. Joka aamu siis tulee joko sosiaaliohjaaja, fysioterapeutti, psykologi tms aamulla ensimmäiseksi töihin kanssani. Siinä sitten ensimmäiseen tuntiin minä en voi oikein tehdä mitään, kun siinä kirjataan jotain tai soitellaan joillekin, en oikein sitä vielä ymmärrä. 😄 Sitten yhdeksältä tulevat hoitajat ja asiakkaat. Asiakkaat autetaan yhteisiin tiloihin ja kysellään vointia ja kuulumisia ja jutellaan vaan niitä näitä. Sitten aletaan tekemään jotain, esimerkiksi laskutehtäviä, pelejä, piirtämistä, maalaamista tai vaikkapa jonkinlaisia pulmatehtäviä. Sitten puoli yhdeltätoista on toinen "aamupala". Tästä juttelin erään hoitajan kanssa, että syökö asiakkaat vasta nyt aamupalan,
mutta sitten selvisi, ja he syövät siis toisen aamupalan, ja lounas on vasta noin kahden aikaan. Syönnin jälkeen käytetään asiakkaita tarvittaessa vessassa, ja sitten taas on vähän semmoista vapaanpaa aikaa, esim pelata halukkaiden kanssa dominoa, tai lukea lehtiä. Monet kyllä torkahtaakin aika monessa kohtaa, tänäänkin kolme viidestä torkkui yhtä aikaa. Sitten siinä viimeiseksi alkaa jokin yhteinen jumppatuokio, tai vaikkapa pieni kilpailuhenkinen keilauskisa. Sen jälkeen asiakkaat lähtevät koteihinsa.

Ihailen tosi paljon tätä espanjalaista tyyliä, miten isovanhemmat ovat läheisiä lapsille ja lastenlapsille. En Suomessa vaan voisi heti kuvitella, että lapsenlapsi hakee mummonsa päivittäin kotiin. Samoin se eroaa tosi paljon Suomesta, että kun esimerkiksi tuonnekin päivätoimintaan poika tuo iäkkään äitinsä, niin siinä heipat sanoessa, halaillaan ja pusutellaan poskille ja jopa läpsitään kiusatakseen takapuolille. 😂

Täällä Espanjassa hoitotyössä ei selkeästikään ole ihan niin tärkeää tuo hygienia ja aseptiikka. Ei näytä yhtään haittaavan nenäkorut, kynsilakat ja auki olevat hiukset. Mutta toisaalta, ei tuolla niin hoidollista hommia tehdä, mutta kumminkin meillä on työvaatteet. Toinen juttu, mitä päivittäin pelkää, on, että asiakkaat kaatuvat, tai jotain vastaavaa sattuu. Pari heistä on pyörätuolissa, mutta sitten taas monilla ei ole mitään apuvälineitä, heitä talutetaan kädestä pitäen, eikä enää tasapainoa niinkään löydy.

Tämä Corralejo kaupunki on kyllä tosi kiva. Täällä on paljon opiskelijoita muualta Suomesta. Onhan tämä aika pieni kaupunki, mutta kyllä tuolta vaatekauppoja sun muita, ihan hyvin löytyy. Me ollaan syöty aika paljon ulkona, täällä on tosi hyviä ravintoloita ja älyttömän hyvää ja edullista ruokaa. Olemme myös kokanneet täällä kämpillä, meiltä onneksi löytyy astian- ja pyykinpesukone, kun kaikilla ei kuulema välttämättä ole edes uunia.

Tulevana sunnuntaina menemme porukalla mönkijäajelulle jonnekin. Ja suunnitelmissa on muutenkin tehdä kaikkea yhdessä, esim. käydä karting-radalla, Lanzarote-saarella, eläintarhassa jne. En malta odottaa. Onneksi tänne tuli lähdettyä, onhan tää niin siistiä. 😎 

Palaillaan taas!